tiistai 28. lokakuuta 2014

Paikallislehti - missä haluat olla viiden vuoden päästä?

Digitalisoituminen on muuttanut maailmaa monilla osa-alueilla, mm. musiikissa, elokuvissa, peleissä ja julkaisubisneksessä. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet mukaanaan uusia kanavia, joilla erilaisille ihmisille voidaan välittää tietoa lähes reaaliaikaisesti. Tämä ei voi olla vaikuttamatta joukkoviestinten toimintaan ja tulevaisuuteen.

Yksi viestinnän osa-alue, josta tässä yhteydessä ei ole paljoa julkisesti puhuttu ovat paikallislehdet. Suomessa on yli 300 kuntaa ja suurimmassa osassa niistä on vähintään yksi paikallissanomalehti, joissakin useampikin.

Pitkät perinteet
Paikallissanomalehtien asema kuntayhteisön keskiössä on ollut jo kymmeniä vuosia melko muuttumaton. Kunnan pääasiallisena tiedonvälittäjänä lehden asema on ollut vankkumaton ja talouskin on useimmilla lehdillä ollut hyvä tai jopa erinomainen. Kunnan alueella toimivat yritykset ovat mieltäneet paikallislehden hyväksi tavaksi markkinoida tuotteita ja palveluita ja tilaajakanta on kasvanut hissukseen aikojen saatossa. Tilanne on kuitekin muuttumassa.
Nyt lähes kaikissa paikallislehdissä painitaan alan digitalisoitumisesta ja Suomen huonosta taloustilanteesta johtuvien haasteiden parissa. Ilmoittajat ovat kaikkoamassa ja tilaajakuntakaan ei enää uudistu. Taivaalliseen tilaajarekisteriin siirtyvien uskollisten tilaajien tilalle ei saada enää uusia, seuraavaa sukupolvea edustavia asiakkaita. Tai ehkä saataisiin, jos osattaisiin tarjota heille tietoa uusilla tavoilla. Nyt onkin aika pohtia mitä tulevaisuus tuo tulessaan, mitä on tehty tähän mennessä ja mihin sunntaan jatketaan tästä eteenpäin.

Digitalisuus - päivänsäde vai menninkäinen?
Ihan ensimmäisenä on tajuttava se, että jos toimialalla halutaan menestyä tulevaisuudessakin, on opittava uudet pelisäännöt. Uudet kuluttajat eivät tyydy enää tietosisältöön siinä muodossa missä sitä on totuttu tarjoamaan vuosikymmenten ajan. Nyt pitää näkyä uusissa sähköisissä medioissa. Asiakkaita on lähestyttävä aivan uusilla tavoilla ja tiedonvälitys on yhteisöllistettävä. Enää ei riitä että julkaistaan lehdessä yleisönosastoa. Paperinen lehti toki pitää vielä pintansa, mutta levikintarkastus kertoo joka vuosi karua tarinaa; paperilehtien levikki laskee ja digitaalisten lehtien levikki nousee. Eikä tähän trendiin ole odotettavissa muutosta. Tämän lisäksi sisältöä halutaan lukea www-sivuilta, blogeista ja sosiaalisesta mediasta. Jotenkin tästä kaikesta pitäisi vielä saada kannattavaa liiketoimintaa, vaikka osa kuluttajista onkin totutettu saamaan kaikki ilmaiseksi.

Paikallislehden tulevaisuus
Jokaisen paikallislehden on otettava viimeistään nyt lusikka kauniiseen käteen ja mietittävä missä asemassa lehti haluaa olla esimerkiksi viiden vuoden sisällä omassa yhteisössään. Onko tavoitteena olla yhä vähenevälle asiakaskunnalle paperia suoltava dinosaurus vai monipuolinen mediatalo, joka toimii keskeisenä vaikuttajana kunnan sähköisessä yhteisössä. Ei lienee kenellekään epäselvää kumpi vaihtoehto on toiminnan jatkuvuuden kannalta kestävämpi?

Tulevaisuus alkaa tänään!
Jos asian eteen ei ole vielä tehty mitään, alkaa kohta tulla kiire. Moderni mediabisnesstrategia ei synny ja tapahdu hetkessä. Sen suunnitteluun, toteutukseen, testaukseen ja sisäänajoon menee jopa vuosia. Jos paikallislehti ei ole halukas tähän lähtemään, muitakin tulijoita löytyy pomminvarmasti. Sähköisessä lokaatioriippumattomassa yhteiskunnassa tarjontatyhjiöt täyttyvät nopeasti.
Ensimmäinen toimenpide voisi olla istuminen alas oman porukan kesken ja tilanteen kartoitus. Eikä kannata pelästyä vaikka alue tuntuisi vieraalta ja vaikealtakin. Alalta löytyy jo runsaasti esimerkkejä onnistuneista liikkellelähdöistä eli pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Ja jos tuntuu, että avuksi tarvitaan ulkopuolista näkemystä ja knowhowta niin sitäkin varmasti löytyy yllättävänkin läheltä.

Kiinnostaako aihe? Ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, jaan mielelläni kokemuksiani  erilaisista digitalisoitumisprojekteista, joissa olen ollut mukana (nimiä tai luottamuksellisia tietoja tietenkään mainitsematta).


Teksti on julkaistu Lokakuun 2014 Print&Media -lehdessä, Softaguru-kolumnissa.

perjantai 17. lokakuuta 2014

Ahistaako digi?

Olet varmaan huomannut että maailma on pikkuhiljaa, miltei salakavalasti digitalisoitunut. Lähes kukaan ei kuuntele enää musiikkia vinyylilevyiltä, saatika sitten C-kaseteilta. Kameraan on todella vaikeaa löytää filmiä ja jos siinä onnistuu, niin kuvien kehittäminen on kiven alla. Elokuvat, kirjat, lehdet luetaan myös sähköisessä muodossa. Kohta silmälasit, kellot, vaatteet, kodinkoneetkin ja varmaan WC-pönttökin ovat digitaalisia, ainakin osittain.



Tämä kaikki voi toisinaan tuntua jopa hieman ahdistavalta - tai lamaannuttavalta. Se on ihan luonnollista. Olemme muutamassa vuodessa läpikäymässä suurempaa muutosta kuin vanhempamme ja isovanhempamme ovat läpikäyneet koko elämänsä aikana. On selvää, että se jättää jälkensä meihin luonteeltamme muutosvastarintaisiin ihmisiin.

Tästä muutoksesta  ja sen aiheuttamista tunnetiloista kumpuaa myös tämä blogi, jonka ensimmäistä kirjoitusta luet parhaillaan.

Kenelle blogi on tarkoitettu? 

Blogi on tarkoitettu kaikille, jotka ovat jossain vaiheessa pysähtyneet edes hetkeksi ajattelemaan, että onko tässä kaikessa digitaalisessa infoähkyssä mitään järkeä.
Vaikka digitalisoituminen koskee lähes kaikkia elmänaloja, minä pyrin kuitenkin keskittymään digitaalisen julkaisemisen ja viestinnän ympärillä esiintyviin ilmiöihin, kysymyksiin ja huolenaiheisiin. En halua yrittää ampua norsua korkkipyssyllä.


Mitä aiheita aion käsitellä?

Tarkoitukseni on kertoa missä digitaalisessa julkaisemisessa ja viestinnässä mennään, mitä uutta on odotettavissa lähitulevaisuudessa ja mitä asioita tehdään oikein ja mitä väärin. Välillä saatan harhautua tarkoituksellisesti sivupolullekin ja kertoa alan oudoista ilmiöistä. Ainakin seuraavia kirjoiutuksia on odotettavissa:


  • Digitaalinen julkaiseminen ennen ja nyt
  • Mitä digitaalisen julkaisutoiminnan pirstaleisuus tarkoittaa?
  • Miksi digitaalisten julkaisujen avulla ei ole onnistuttu tekemään liiketoimintaa?
  • Kuinka digitaalisesta julkaisemisesta voi tehdä liiketoimintaa?
  • Amerikan terveisiä. Mitä opimme PePconista?
  • Kuinka lukija unohdettiin digitaalisissa julkaisuissa?
  • Kuinka lukija/asiakas hyötyisi paremmasta lukukokemuksesta?
  • PDF:n merkitys digitaalisessa julkaisemisessa
  • Digital Rights Management


Kuka minä olen?

Olen keski-ikäinen suomalainen mies, jolla on ollut suurenmoinen etuoikeus seurata alan kehittymistä aitiopaikalta jo 90-luvulta saakka, ja seuraamisen lisäksi olen saanut aika usein myös laittaa itsekin ns. "kädet saveen". Aluksi tapahtumaviestinnän parissa, myöhemmin mainosalalla ad:na ja web-designerina, sen jälkeen tietotekniikkakouluttajana ja lopuksi vielä digitaalisten julkaisujen tekijänä/konsulttina sekä julkaisujärjestelmien suunnittelijana. Asiakkaina minulla on ollut mm. kaikki isot suomalaiset kustantajat, kymmenittäin mainostoimistoja sekä lisäksi runsaasti julkishallintoa, oppilaitoksia ja eri kokoisia yrityksiä.

Matkan varrella on myös syntynyt toistakymmentä tietokirjaa julkaisujen tekemisestä ja niihin liittyvistä aihealueista - WSOYpro:lle ja Docendolle.

Verrattain epä-suomalaisesti rohkenen (toki nöyrästi) kehua itseäni; uskon että minulla on kompetenssia arvioida alaa ja sen ilmiöitä hyvinkin pätevästi.

Arvoisa lukija,

jos siis kiinnostuit ja haluat omalta osaltasi selättää digiapatiaa, ryhdy seuraamaan tätä blogia. Koen onnistuneeni jos se tuottaa sinulle riemua, ahaa-elämyksiä, hyödyllistä tietoa, sydämen tykytystä, itkua ja hammasten kiristystä tai ylipäätään minkäänlaisia tunnetiloja. Voit myös koska tahansa osallistua keskusteluun kommentoimalla kirjoituksia. Voit ilmaista erimielisyytesi, kehua kirjoitusta, lisätä oman mielipiteesi, ehdottaa uusia aiheita... toivon kuitenkin että keskustelu pysyy asiallisena.

Helsingissä 15.8. 2014

Petteri "barcoder" Paananen