Lukukokemuksesta liiketoimintaan

Miksi eDocker on olemassa? Vastaus tähän kysymykseen voidaan tiivistää yhteen sanaan - lukukokemus. Tarkemmin sanoen puhumme sähköisten julkaisujen lukukokemuksesta. Uskomme vahvasti siihen, ettei sähköisten julkaisujen lukukokemus ole lähimainkaan sillä tasolla, millä se voisi olla. Itse asiassa kyseessä ei ole pelkkä uskomus, vaan fakta.

Tilastot ja trendit osoittavat kiistattomasti, että markkinointieuroja suunnataan jatkuvasti enemmän sähköiselle puolelle. Tuore esimerkki ilmiöstä oli uutinen, jossa kerrottiin Alma Median digitaalisen mainosmyynnin ylittäneen euromääräisesti ensimmäisen kerran painetun median mainosmyynnin heinä-syyskuussa. Tätä taustaa vasten on todella hämmentävää, että ylivoimaisesti suurin osa kaikista sähköisistä julkaisuista on näköislehtiä. Näköislehdillä tarkoitan sähköisiä lehtiä, jotka ovat yksinkertaisia kopioita printtilehdestä.

Erään paikallislehden päätoimittaja luonnehti, että näköislehdet ovat julkaisuja, jotka ovat tuotettu gutenbergilaisin keinoin ja sen jälkeen pakotettu sellaisenaan bittimaailmaan. Näköislehdet eivät hyödynnä laisinkaan asioita, joita sähköinen ympäristö mahdollistaa. Modernissa sähköisessä julkaisussa on videoita, kuvaesityksiä ja lukemista helpottavia toimintoja. Rikasteiden avulla sähköiseen lehteen luodaan sellaista lisäarvoa, joita paperinen formaatti ei kykene tarjoamaan. Tärkein oivallus liittyy ansaintamalleihin. Rikasteiden tuottaminen on laskutettavaa työtä.


Kuka ottaa kopin?
Useissa keskusteluissa on noussut esille kaksi pelkoa. Rikasteiden tekeminen oletetaan vaikeaksi ja tekemiseen ei ole aikaa. Ensimmäinen pelonaihe on tarpeeton, sillä rikasteet voidaan luoda tutussa InDesign-ympäristössä. Aikaa emme voi tarjota lisää, mutta uutta liiketoimintaa ei voi syntyä ilman muutosta. Jotain uutta on tehtävä, jos halutaan uusia kassavirtoja.

Miksi tähän mennessä kerrottu tarina on tärkeää esimerkiksi painotaloille? Aiemmin eDocker-työkaluja ostivat esimerkiksi useat liitot ja järjestöt. Tilanne on sittemmin muuttunut. Asiakkaamme kertovat suorapuheisesti, että heillä olisi kiinnostusta tarjota hyvä lukukokemus myös sähköisesti, mutta heillä ei ole aikaa viestin rikastamiselle. Heidän ydintehtävänsä on viestin luominen, kaikki muu ostetaan mieluummin palveluna. Kysymys kuuluukin - kuka omistaa tuotannon asiakkuuden? Hyvin usein joku valmistaa lehden ja joku kolmas osapuoli hoitaa painon ja jakelun. Molemmilla olisi mahdollisuus ottaa koppi viestin rikastamisesta ja luoda uutta kassavirtaa.

Kun viesti on rikastettu, täytyy pohtia jakelua. Sähköinen julkaisu voidaan toimittaa ”osoitteellisena jakeluna" pelkästään tilaajille yhtä sujuvasti kuin painettukin. Osa lukijoista tykkää, kun julkaisuja voi lukea tableteilla ilman verkkoyhteyttä. Lisäetuja saavutetaan nopeudesta ja alhaisista kustannuksista sekä analytiikasta. Sähköisessä maailmassa kaikkea voidaan mitata.


Mistä lääkkeet verenpaineisiin?
Tässä vaiheessa tarinaa alkaa yleensä verenpaineiden nousu. Jos yllä kuvattu liiketoimintamahdollisuus on ostettu, syntyy tyypillisesti havainto, että tämähän murentaa meidän ydinliiketoiminnon eli painotuotteiden myynnin. Onneksi lääke tähän vaivaan on hyvin edullinen ja se on läpäissyt vaativat, Itä-Suomessa tehdyt laboratoriotestit. Lääkkeen nimi on tuotteistus. Sähköiset palvelut voidaan tarjota painotuoteasiakkaille edullisemmin.

Toisaalta on myös selvää, etteivät kaikki lukijat suinkaan halua sähköisiä tuotteita. Paras lopputulos saavutetaan, kun tarjotaan lukijoille julkaisu molemmissa formaateissa. Annetaan lukijan tehdä valinta. Kuuleman mukaan bittimaailma kiinnostaa enemmän nuorisoa.


Digitaalinen porttiteoria
Ihannetapauksessa painetussa sanassa viitataan digiversiossa olevaan lisäarvoon. Kutsumme tätä digitaaliseksi porttiteoriaksi. Syvennetään lukijasuhdetta ohjaamalla lukija yhdestä pinnasta toiseen. Digitaalisuutta pelätään aluksi ennen kuin syntyy oivallus houkuttimista, jotka saavat uteliaan lukijan tutkimaan mitä digillä on tarjottavana.

Taistelutantereella kuultujen tarinoiden mukaan uusien siakkaiden hankkiminen ei ole helppoa. Onneksi olemassa oleville asiakkaille on mahdollista tarjota uusia palveluita, joiden avulla asiakassuhteen jatko voidaan turvata. Kirjanpitäjäkin saa lisää hommia uusia kustannuspaikkoja lisätessä. Hurjimmat ovat jopa visioineet, että digitaalisella kärjellä sisään tullut asiakas saattaisi innostua ostamaan muutakin.


Teksti on julkaistu marraskuun 2014 Print&Media -lehdessä. Kirjoittaja on Petteri Paanasen kollega Jaakko Timonen.

Paikallislehti - missä haluat olla viiden vuoden päästä?

Digitalisoituminen on muuttanut maailmaa monilla osa-alueilla, mm. musiikissa, elokuvissa, peleissä ja julkaisubisneksessä. Internet ja sosiaalinen media ovat tuoneet mukaanaan uusia kanavia, joilla erilaisille ihmisille voidaan välittää tietoa lähes reaaliaikaisesti. Tämä ei voi olla vaikuttamatta joukkoviestinten toimintaan ja tulevaisuuteen.

Yksi viestinnän osa-alue, josta tässä yhteydessä ei ole paljoa julkisesti puhuttu ovat paikallislehdet. Suomessa on yli 300 kuntaa ja suurimmassa osassa niistä on vähintään yksi paikallissanomalehti, joissakin useampikin.

Pitkät perinteet

Paikallissanomalehtien asema kuntayhteisön keskiössä on ollut jo kymmeniä vuosia melko muuttumaton. Kunnan pääasiallisena tiedonvälittäjänä lehden asema on ollut vankkumaton ja talouskin on useimmilla lehdillä ollut hyvä tai jopa erinomainen. Kunnan alueella toimivat yritykset ovat mieltäneet paikallislehden hyväksi tavaksi markkinoida tuotteita ja palveluita ja tilaajakanta on kasvanut hissukseen aikojen saatossa. Tilanne on kuitekin muuttumassa.

Nyt lähes kaikissa paikallislehdissä painitaan alan digitalisoitumisesta ja Suomen huonosta taloustilanteesta johtuvien haasteiden parissa. Ilmoittajat ovat kaikkoamassa ja tilaajakuntakaan ei enää uudistu. Taivaalliseen tilaajarekisteriin siirtyvien uskollisten tilaajien tilalle ei saada enää uusia, seuraavaa sukupolvea edustavia asiakkaita. Tai ehkä saataisiin, jos osattaisiin tarjota heille tietoa uusilla tavoilla. Nyt onkin aika pohtia mitä tulevaisuus tuo tulessaan, mitä on tehty tähän mennessä ja mihin sunntaan jatketaan tästä eteenpäin.

Digitalisuus - päivänsäde vai menninkäinen?

Ihan ensimmäisenä on tajuttava se, että jos toimialalla halutaan menestyä tulevaisuudessakin, on opittava uudet pelisäännöt. Uudet kuluttajat eivät tyydy enää tietosisältöön siinä muodossa missä sitä on totuttu tarjoamaan vuosikymmenten ajan. Nyt pitää näkyä uusissa sähköisissä medioissa. Asiakkaita on lähestyttävä aivan uusilla tavoilla ja tiedonvälitys on yhteisöllistettävä. Enää ei riitä että julkaistaan lehdessä yleisönosastoa. Paperinen lehti toki pitää vielä pintansa, mutta levikintarkastus kertoo joka vuosi karua tarinaa; paperilehtien levikki laskee ja digitaalisten lehtien levikki nousee. Eikä tähän trendiin ole odotettavissa muutosta. Tämän lisäksi sisältöä halutaan lukea www-sivuilta, blogeista ja sosiaalisesta mediasta. Jotenkin tästä kaikesta pitäisi vielä saada kannattavaa liiketoimintaa, vaikka osa kuluttajista onkin totutettu saamaan kaikki ilmaiseksi.

Paikallislehden tulevaisuus

Jokaisen paikallislehden on otettava viimeistään nyt lusikka kauniiseen käteen ja mietittävä missä asemassa lehti haluaa olla esimerkiksi viiden vuoden sisällä omassa yhteisössään. Onko tavoitteena olla yhä vähenevälle asiakaskunnalle paperia suoltava dinosaurus vai monipuolinen mediatalo, joka toimii keskeisenä vaikuttajana kunnan sähköisessä yhteisössä. Ei lienee kenellekään epäselvää kumpi vaihtoehto on toiminnan jatkuvuuden kannalta kestävämpi?

Tulevaisuus alkaa tänään!

Jos asian eteen ei ole vielä tehty mitään, alkaa kohta tulla kiire. Moderni mediabisnesstrategia ei synny ja tapahdu hetkessä. Sen suunnitteluun, toteutukseen, testaukseen ja sisäänajoon menee jopa vuosia. Jos paikallislehti ei ole halukas tähän lähtemään, muitakin tulijoita löytyy pomminvarmasti. Sähköisessä lokaatioriippumattomassa yhteiskunnassa tarjontatyhjiöt täyttyvät nopeasti.

Ensimmäinen toimenpide voisi olla istuminen alas oman porukan kesken ja tilanteen kartoitus. Eikä kannata pelästyä vaikka alue tuntuisi vieraalta ja vaikealtakin. Alalta löytyy jo runsaasti esimerkkejä onnistuneista liikkellelähdöistä eli pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen. Ja jos tuntuu, että avuksi tarvitaan ulkopuolista näkemystä ja knowhowta niin sitäkin varmasti löytyy yllättävänkin läheltä.

Kiinnostaako aihe? Ota yhteyttä allekirjoittaneeseen, jaan mielelläni kokemuksiani  erilaisista digitalisoitumisprojekteista, joissa olen ollut mukana (nimiä tai luottamuksellisia tietoja tietenkään mainitsematta).

Teksti on julkaistu Lokakuun 2014 Print&Media -lehdessä, Softaguru-kolumnissa.

Ahistaako digi?

Olet varmaan huomannut että maailma on pikkuhiljaa, miltei salakavalasti digitalisoitunut. Lähes kukaan ei kuuntele enää musiikkia vinyylilevyiltä, saatika sitten C-kaseteilta. Kameraan on todella vaikeaa löytää filmiä ja jos siinä onnistuu, niin kuvien kehittäminen on kiven alla. Elokuvat, kirjat, lehdet luetaan myös sähköisessä muodossa. Kohta silmälasit, kellot, vaatteet, kodinkoneetkin ja varmaan WC-pönttökin ovat digitaalisia, ainakin osittain.

Tämä kaikki voi toisinaan tuntua jopa hieman ahdistavalta - tai lamaannuttavalta. Se on ihan luonnollista. Olemme muutamassa vuodessa läpikäymässä suurempaa muutosta kuin vanhempamme ja isovanhempamme ovat läpikäyneet koko elämänsä aikana. On selvää, että se jättää jälkensä meihin luonteeltamme muutosvastarintaisiin ihmisiin.

Tästä muutoksesta  ja sen aiheuttamista tunnetiloista kumpuaa myös tämä blogi, jonka ensimmäistä kirjoitusta luet parhaillaan.

Kenelle blogi on tarkoitettu? 

Blogi on tarkoitettu kaikille, jotka ovat jossain vaiheessa pysähtyneet edes hetkeksi ajattelemaan, että onko tässä kaikessa digitaalisessa infoähkyssä mitään järkeä.
Vaikka digitalisoituminen koskee lähes kaikkia elmänaloja, minä pyrin kuitenkin keskittymään digitaalisen julkaisemisen ja viestinnän ympärillä esiintyviin ilmiöihin, kysymyksiin ja huolenaiheisiin. En halua yrittää ampua norsua korkkipyssyllä.

Mitä aiheita aion käsitellä?

Tarkoitukseni on kertoa missä digitaalisessa julkaisemisessa ja viestinnässä mennään, mitä uutta on odotettavissa lähitulevaisuudessa ja mitä asioita tehdään oikein ja mitä väärin. Välillä saatan harhautua tarkoituksellisesti sivupolullekin ja kertoa alan oudoista ilmiöistä. Ainakin seuraavia kirjoiutuksia on odotettavissa:

• Digitaalinen julkaiseminen ennen ja nyt
• Mitä digitaalisen julkaisutoiminnan pirstaleisuus tarkoittaa?
• Miksi digitaalisten julkaisujen avulla ei ole onnistuttu tekemään liiketoimintaa?
• Kuinka digitaalisesta julkaisemisesta voi tehdä liiketoimintaa?
• Amerikan terveisiä. Mitä opimme PePconista?
• Kuinka lukija unohdettiin digitaalisissa julkaisuissa?
• Kuinka lukija/asiakas hyötyisi paremmasta lukukokemuksesta?
• PDF:n merkitys digitaalisessa julkaisemisessa
• Digital Rights Management

Kuka minä olen?

Olen keski-ikäinen suomalainen mies, jolla on ollut suurenmoinen etuoikeus seurata alan kehittymistä aitiopaikalta jo 90-luvulta saakka, ja seuraamisen lisäksi olen saanut aika usein myös laittaa itsekin ns. "kädet saveen". Aluksi tapahtumaviestinnän parissa, myöhemmin mainosalalla ad:na ja web-designerina, sen jälkeen tietotekniikkakouluttajana ja lopuksi vielä digitaalisten julkaisujen tekijänä/konsulttina sekä julkaisujärjestelmien suunnittelijana. Asiakkaina minulla on ollut mm. kaikki isot suomalaiset kustantajat, kymmenittäin mainostoimistoja sekä lisäksi runsaasti julkishallintoa, oppilaitoksia ja eri kokoisia yrityksiä.

Matkan varrella on myös syntynyt toistakymmentä tietokirjaa julkaisujen tekemisestä ja niihin liittyvistä aihealueista - WSOYpro:lle ja Docendolle.

Verrattain epä-suomalaisesti rohkenen (toki nöyrästi) kehua itseäni; uskon että minulla on kompetenssia arvioida alaa ja sen ilmiöitä hyvinkin pätevästi.

Arvoisa lukija,
jos siis kiinnostuit ja haluat omalta osaltasi selättää digiapatiaa, ryhdy seuraamaan tätä blogia. Koen onnistuneeni jos se tuottaa sinulle riemua, ahaa-elämyksiä, hyödyllistä tietoa, sydämen tykytystä, itkua ja hammasten kiristystä tai ylipäätään minkäänlaisia tunnetiloja. Voit myös koska tahansa osallistua keskusteluun kommentoimalla kirjoituksia. Voit ilmaista erimielisyytesi, kehua kirjoitusta, lisätä oman mielipiteesi, ehdottaa uusia aiheita... toivon kuitenkin että keskustelu pysyy asiallisena.

Helsingissä 15.8. 2014
Petteri "barcoder" Paananen