perjantai 17. lokakuuta 2014

Ahistaako digi?

Olet varmaan huomannut että maailma on pikkuhiljaa, miltei salakavalasti digitalisoitunut. Lähes kukaan ei kuuntele enää musiikkia vinyylilevyiltä, saatika sitten C-kaseteilta. Kameraan on todella vaikeaa löytää filmiä ja jos siinä onnistuu, niin kuvien kehittäminen on kiven alla. Elokuvat, kirjat, lehdet luetaan myös sähköisessä muodossa. Kohta silmälasit, kellot, vaatteet, kodinkoneetkin ja varmaan WC-pönttökin ovat digitaalisia, ainakin osittain.



Tämä kaikki voi toisinaan tuntua jopa hieman ahdistavalta - tai lamaannuttavalta. Se on ihan luonnollista. Olemme muutamassa vuodessa läpikäymässä suurempaa muutosta kuin vanhempamme ja isovanhempamme ovat läpikäyneet koko elämänsä aikana. On selvää, että se jättää jälkensä meihin luonteeltamme muutosvastarintaisiin ihmisiin.

Tästä muutoksesta  ja sen aiheuttamista tunnetiloista kumpuaa myös tämä blogi, jonka ensimmäistä kirjoitusta luet parhaillaan.

Kenelle blogi on tarkoitettu? 

Blogi on tarkoitettu kaikille, jotka ovat jossain vaiheessa pysähtyneet edes hetkeksi ajattelemaan, että onko tässä kaikessa digitaalisessa infoähkyssä mitään järkeä.
Vaikka digitalisoituminen koskee lähes kaikkia elmänaloja, minä pyrin kuitenkin keskittymään digitaalisen julkaisemisen ja viestinnän ympärillä esiintyviin ilmiöihin, kysymyksiin ja huolenaiheisiin. En halua yrittää ampua norsua korkkipyssyllä.


Mitä aiheita aion käsitellä?

Tarkoitukseni on kertoa missä digitaalisessa julkaisemisessa ja viestinnässä mennään, mitä uutta on odotettavissa lähitulevaisuudessa ja mitä asioita tehdään oikein ja mitä väärin. Välillä saatan harhautua tarkoituksellisesti sivupolullekin ja kertoa alan oudoista ilmiöistä. Ainakin seuraavia kirjoiutuksia on odotettavissa:


  • Digitaalinen julkaiseminen ennen ja nyt
  • Mitä digitaalisen julkaisutoiminnan pirstaleisuus tarkoittaa?
  • Miksi digitaalisten julkaisujen avulla ei ole onnistuttu tekemään liiketoimintaa?
  • Kuinka digitaalisesta julkaisemisesta voi tehdä liiketoimintaa?
  • Amerikan terveisiä. Mitä opimme PePconista?
  • Kuinka lukija unohdettiin digitaalisissa julkaisuissa?
  • Kuinka lukija/asiakas hyötyisi paremmasta lukukokemuksesta?
  • PDF:n merkitys digitaalisessa julkaisemisessa
  • Digital Rights Management


Kuka minä olen?

Olen keski-ikäinen suomalainen mies, jolla on ollut suurenmoinen etuoikeus seurata alan kehittymistä aitiopaikalta jo 90-luvulta saakka, ja seuraamisen lisäksi olen saanut aika usein myös laittaa itsekin ns. "kädet saveen". Aluksi tapahtumaviestinnän parissa, myöhemmin mainosalalla ad:na ja web-designerina, sen jälkeen tietotekniikkakouluttajana ja lopuksi vielä digitaalisten julkaisujen tekijänä/konsulttina sekä julkaisujärjestelmien suunnittelijana. Asiakkaina minulla on ollut mm. kaikki isot suomalaiset kustantajat, kymmenittäin mainostoimistoja sekä lisäksi runsaasti julkishallintoa, oppilaitoksia ja eri kokoisia yrityksiä.

Matkan varrella on myös syntynyt toistakymmentä tietokirjaa julkaisujen tekemisestä ja niihin liittyvistä aihealueista - WSOYpro:lle ja Docendolle.

Verrattain epä-suomalaisesti rohkenen (toki nöyrästi) kehua itseäni; uskon että minulla on kompetenssia arvioida alaa ja sen ilmiöitä hyvinkin pätevästi.

Arvoisa lukija,

jos siis kiinnostuit ja haluat omalta osaltasi selättää digiapatiaa, ryhdy seuraamaan tätä blogia. Koen onnistuneeni jos se tuottaa sinulle riemua, ahaa-elämyksiä, hyödyllistä tietoa, sydämen tykytystä, itkua ja hammasten kiristystä tai ylipäätään minkäänlaisia tunnetiloja. Voit myös koska tahansa osallistua keskusteluun kommentoimalla kirjoituksia. Voit ilmaista erimielisyytesi, kehua kirjoitusta, lisätä oman mielipiteesi, ehdottaa uusia aiheita... toivon kuitenkin että keskustelu pysyy asiallisena.

Helsingissä 15.8. 2014

Petteri "barcoder" Paananen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti